Poistuimme pyöreän pöydän keskustelujen ja käyntikorttien vaihtamisen jälkeen pikaisesti ERRINin tapahtumasta ja hyppäsimme Schumanin metroasemalla metroon. Kaksi euroa taskusta ja vartti kellosta, niin olimme Bruxelles Nord -asemalla odottelemassa ICE-junaa, joka veisi meidät halki Euroopan tutun kuuloisilla asemilla pysähdellen. Rautatieasema Brysselissä on muuten melko kolkon tuntuinen paikka, kuin suoraan itäblokista.
Juna oli saksalaisen Deutsche Bahnin kulkuväline, jossa kuulutukset olivat saksaksi, flaamiksi, ranskaksi ja englanniksi (tässä järjestyksessä). Mika mittasi GPS:llä huippunopeuden 280 km/h, joka on suhteellisen kova verrattuna suomalaisiin juniin. Meillä varmaan oltaisiin noilla nopeuksilla jo metsähallituksen puolella tiukemmissa mutkissa töyssyissä.
Juna oli todella hiljainen ja matka tasainen, joten unihan siinä silmään tuli. Vaunuosastossa oli kylttejä, joissa puhumista pyydettiin välttämään. Tätä ohjetta saksalaiset kanssamatkustajat noudattivat täsmällisesti.
Junailua ja bussilakkoja
Maa vaihtui Belgiasta Saksaan lähes huomaamatta. Pian olimmekin jo Kölnin rautatieasemalla, joka näytti todella siistiltä - ja suurelta. Saimme myös ensikosketuksen aitoon saksalaiseen bratwurstiin aidossa ympäristössä. Juna vaihtui näppärästi toiseen ICE-junaan ja kohta olimmekin perillä Hannoverin rautatieasemalla. Lähes kokonainen työpäivä junailussa meni, enää matka hotellille ja lepäämään...
Hotellin valinnassa minulla oli tässä kohtaa tuuria, Mikalla ei. Koska matkustamme eri työnantajan lukuun, meillä on myös eri matkanjärjestäjä sekä tämän vuoksi myös hieman eri valikoima hotelleja käytettävissä. Mika oli napannut hotellin läheltä messupaikkaa, minä puolestani läheltä kaupungin keskustaa. Tässä vaiheessa meille selvisi, että Hannoverissa on menossa koko julkisen liikenteen kattava bussilakko. Ainoastaan takseja liikkui harvakseltaan, mutta odotusaika venyi helposti yli puolen tunnin. Käytännössä kukaan ei päässyt minnekään, paikallisetkin olivat hieman näreissään siitä, että saksalaista säntillisyyttä oli päästy tällä tavalla sotkemaan.
No, minä pistelin pari korttelia jalkamiehenä hotelliin ja Mika jäi pitkänpuoleiseen taksijonoon odottelemaan hotelliin pääsyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti